7. Vaelluspäivä 27.2.2018

Tämä oli vaelluksemme viimeinen, vaikkakaan ei helpon päivä. Päivämatkaa oli tiedossa kaikkiaan 19 km ja laskua n. 1600 metriä.
Lähdimme matkaan normaalia aikaisemmin otsalamppujen valossa, joten univelkaakin alkoi kertyä aikalailla.
Tällä viimeisellä pätkällä maisemat vaihtelivat laidasta laitaan. Oli tarjolla niin savannia kuin sademetsääkin. Polku oli suurimmaksi osaksi leveä mutta kivikkoinen. Vastaan meitä saapui useampikin vaellusporukka, joilla retki oli vasta edessä.

 Polut muistuttivat välillä mukulakivikaduilta.

Maisemat muuttuivat matkan edetessä.

Mandara Hutissa pidimme 15 min tauon ja jatkoimme viimeiselle 8 km pätkälle.

Mandara Huttiin on mahdollista tehdä päiväreissuja ja ottaa majoitus tarvittaessa.

Välillä tallusteltiin läpi sademetsien.

Viimeiset kilometrit.
Välillä seurailtiin apinoiden touhuja.

Viimein portista ulos ja reissun virallinen osuus paketissa.
Se on nyt sitten tehty ja monen vuoden haave toteutettu.
Hieno fiilis ja samalla  vähän haikeakin.

 Pullo olutta maaliin päästyämme oli kyllä ansaittu ja merkkinä mitäs muutakaan kuin sitä itseään.

Suuri kiitos reissun onnistumisesta kuuluu meidän ryhmän johtajallemme, joka jaksoi kannustaa meidät huipulle asti.

Minä ja kantajana toiminut Emmanuel.
Ikää hänellä oli 27v ja kestävyyttä vuorenrinteissä kipuamiseen sanoinkuvaamattoman paljon, samoin kuin muillakin kantajilla.

Pääoppaanamme toiminut
Deogratius.
Hauska ja alansa ammattilainen.

Ryhmäkuva koko meidän retkikunnastamme. 52 hlö.


ISO KIITOS KAIKILLE!