4. Vaelluspäivä 24.2.2018

Tuttujen aamutoimien jälkeen lähdimme kohti seuraavaa leiriä. Mawenzi Taru Huts sijaitsee 4330 metrissä Mawenzi vuoren juurella. Päivämatkaa ei ollut kuin 6 km, mutta nousua oli kaikkiaan 730 metriä. Maasto oli vaativaa ja askeleet lyhyitä. Happi oli askel askeleelta tiukemmassa. Syke nousi ja hengitys oli puuskuttavaa. Matka kesti nelisen tuntia ja tuntui välillä, ettei se lopu ollenkaan.

Afrikan aamuaurinko on aina yhtä valloittava ja heräämisen arvoinen.

Aamulla oli jälleen kirkas pilvetön sää ja pikkupakkasta.
Maa oli paikoin kuurassa pitkälle aamupäivään.

Kuva teltan suulta. Taustalla toiletti auringonpaisteessa.

Taukoilua ja maisemien ihailua.

Samalla suoralla oli parhaillaan n.150 vaeltajaa kantajat mukaan luettuna.
Mm. Suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia.

Tauolla istumapaikkoja riitti kaikille.

Mikko ja kumppanit tiirailevat Kilin huipulle ja arvuuttelevat etäisyyttä sinne?

Ollaan selvästi normaalin pilvirajan yläpuolella.

Lähtökorkeus horisontissa alkaa hämärtyä kun ollaan noin 4000 m korkeudessa.

Maasto oli vaativaa ja polku laskeutui välillä alas ja nousi taas jyrkästi ylös.

Kuvastakin voi havaita korkeuseron lyhkäisellä matkalla.

Lämminverisillä oli vielä shortsit jalassa.

Leiri Mawenzi Tarn Huts 4330 m alkaa lähestyä.

Varusteiden huoltoa tehtiin aina mahdollisuuksien mukaan.
Untuvapussin tuuletus ja kuivattelu auringonpaisteessa onnistui mukavasti.
Kuiva makuupussi on kylminä öinä kullan arvoinen.

Saavuimme leiriin klo. 12.30
Kantajat parveilivat siellä täällä aikaa kuluttaen ja hyväntuulisina seurustellen.

Leiri oli Mawenzi  vuoren juurella lammen rannassa.
Korkeimmalla oleva lampi mitä olen nähnyt.
En tosin näin korkealla ollut aikaisemmin käynytkään.

3. Vaelluspäivä 23.2.2018

Huonosti valvotun yön jälkeen aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Nyt herättiin jo ennen aamukahvin tarjoilua pakkassäähän. Aamulla oli muutama aste pakkasta ja tuntui kyllä kylmältä unissa raajoissa. Aamupalalla meinasi ruoka tökkiä, mikä oli oiretta korkealla olosta.

Polku oli vaihtelevaa ylä ja alamäkeä ja Kilimanjaron huippu horisontissa näkyi lähes koko ajan.

Auringon nousua ihaillessa.

Mawenzi vuoren huippu oli kaunis kuin Minttupullon etiketti.

Kauas pilvet karkaavat...

Tauko paikalla.

Mawenzi taustalla odotti meitä huomaansa.

Luolan suulla nuoret miehet lepuuttelevat jalkojaan ja ajatuksiaan.

Kävimme tutkailemassa matalan luolan asukkeja otsalamppujen valossa.

Vaelluspäivän jälkeen käytiin pikkuporukalla tutkailemassa puron vartta.

Vuoristopuro oli muovannut vihreän keitaan vesiputouksineen keskelle vuoren rinnettä.
Reunamilla kasvoi jotain palmun ja kaktuksen sekoitusta muistuttavia kasveja.

Kolmen päivän hikoilun jälkeen tuntui nautinnollista peseytyä rakkaassa purossa.
Tuntui kuin jokin kuori olisi poistettu ihon ja vaatteiden välistä.
Oli kyllä yksi reissun nautinnollisimpia hetkiä.

Kikelewa Cavesin leiri 3600 metrissä saavutettiin klo. 13 aikoihin.

Tummat pilvet taustalla tiesivät sadetta ja sitä myös hetkeksi saatiin. Ensin pilvet vyöryvät vauhdilla leiriin, sitten tuli rakeita ja lopuksi vettä. Kantajat kaiversivat vauhdilla vesinaveroita telttoja ympärille. Sade oli kyllä tervetullut sitomaan pölyä.
Keskellä pesupiste. Pari litraa päivässä lämpöistä vettä / hlö riitti mainiosti 😊.


Nurinpäin oleva peltivati oli merkki siitä että se oli käytetty sillä kertaa. Samalla oli selvillä myös sekin, että moniko on peseytymättä ja riittääkö pesuvesi.

Klo. 19 aikoihin kokoonnuimme jälleen messitelttaan syömään.
Ruokana oli perunaa tai sen tapaista, kanaa ja kasviksia ruskeassa kastikkeessa sekä jälkkäriksi paistettuja banaaneja.

Nukkumaan kömmittiin joskus kahdeksan jälkeen.

2. Vaelluspäivä 22.2.2018

Hyvin nukutun yön jälkeen, 8h, meidät herätettiin varovasti telttaan saadulla tee- ja kahvitarjoilulla. Hieno yllätys,  mikä veti suupielet hymyyn. Tiesi heti, että tästä tulee hyvä päivä. Aamuaurinko paisti telttoja kattoihin puiden seasta.
Eka yö oli jo yllättävän vilpoinen ja makuupussissa nukkuminen oli pitkän tauon jälkeen vähän opettelua ja ehkä hieman ahdistavaa tai paremminkin ahdasta.

Teimme päiväreppuun pakkailut ja täytätimme vesipullo ennen aamupalalle menoa.
Monipuolisen aamupalan yhteydessä Anne-Mari kävi läpi päivän ohjelman ja muistutti juomisen tärkeydestä moneen otteeseen. Runsas juominen auttaa sekä nestehukkaan että erityisesti vuoristotautioireiden ehkäisyyn. Jos virtsaa ei erity tarpeeksi ja sen väri muistuttaa keltaista jaffaa, niin se on huono merkki.
Kantajille menevät laukut piti viedä yhteen läjään messitelttaan mentäessä. Leirin purku alkoi saman tien. Lähdimme matkaan kohti Second Cavea (3450m) klo. 8 aikoihin.

Lämpötila vaihteli 20-25 asteen välillä, joten hikinen päivä oli tiedossa.
Vettä kiskottiin n. 4-5 litraa päivässä.
Matka taittui hyvässä vaellus säässä. Välillä napsimme maisemakuvia ja otimme energiapatukoita ja mitä kullakin oli repussaan.

Pohjanmaan pojilla vielä virtaa piisaa ja voimia pakottaa.

Luonnon muovaamia kivisiä taideteoksia vuoristopurossa.
Liekö ilmaston lämpeneminen kuivattanut tätäkin puroa, koska uurteista päätellen vesi on virrannut joskus voimakkaastikin.

Hyvä suojaväri auttaa piiloutumaan.

Leiriin saavuimme klo. 13 aikoihin.
Leiriin saavuttuamme peseydyimme ja saimme lounaaksi kanaa, pastaa ja vihanneksia.
Klo. 15 lähdimme pienellä varustuksella aklimointireissulle tunnustelemaan korkeampaa ilmaa. Nousimme parin kilometrin matkan korkeuteen 3600 metriä ja palasimme leiriin klo. 17 maissa. Leirissä meitä odottikin välipalana teetä, kahvia ja poppareita. Anne-Mari kertoi samalla tarkemmin vuoristotaudin oireista, vaaroista ja ennen kaikkea sen ennaltaehkäisystä. Oireita voi ilmetä jo 2500 metrin korkeudessa. Itsellä päänsärkyä alkoi ilmetä jossain 3000 m tietämillä.
Tämän leirin aikana useammalla meistä ilmeni erilaisia vaikeuksia, jotka eivät kaikki välttämättä johtuneen yksistään korkeudesta, vaan ehkä jo koti Suomesta saadusta tartunnasta.

Keltainen avaruusaluksen näköinen teltta toimi leiri-wc käytössä.

Paikalliset oppaamme 5 hlö. kävivät esittytymässä meille illallisen yhteydessä.
Illallinen syötiin klo. 19 aikoihin (maissipuuro, vihanneksia, keittoa, lihakastike, riisi).

Iltatoimien jälkeen kömmimme illan pimettyä telttoihimme lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan vaellus päivään.
Varmaan joskus klo. 20 aikoihin.
Tämä yö oli molemmilla jo hieman hankalampi. Kylmä-kuuma-pisulle x 6.

1. Vaelluspäivä 21.2.2018

Lähdimme aamupalan jälkeen yhteiskuljetuksellä kohti Kiliä.  Matkalla saimme lisää tietoa tulevasta ja vähän tutustelimme toisiamme. Matkaa Tansanian rajalle oli n. 260 km eli n. 4h. Ensin kirjauduimme rajalla ulos Keniasta ja sen jälkeen Tansanian puolelle rajaa jossa tarkistettiin erikseen keltakuumekortit ja sitten vasta 50 USD viisumien hankintaan. Rajalta matkaa oli enää puolen tunnin ajo paikkaan, minkä vuoksi kaikkea varustelua vuositolkulla suunniteltu ja puolisen vuotta tehty.
Saavuimme kansallispuiston portille ja kirjauduimme sisään. Söimme hyvin ja tankkasimme vesivarannot ja aloitimme vaelluksen.

Lakkumme nostettiin paikalliseen hyvään tyyliin auton katolle ja pressut huolellisesti kiinni.

Bussimatka eteni mutkitta ja juttu alkoi pikkuhiljaa irrota itse kullakin.

Kansallispuiston portilla jokaisen tehtävänä oli kirjautua puistoon.

Lähtöpisteessä teimme viimeiset valinnat mukaan lähtevistä varusteista, 10kg kantajalle ja liki saman verran omaan päiväreppuun vesien kanssa, ja lähdimme  Pole-Pole komentojen saattelemana matkaan.

Pohjanmaan pojat valmiina palvelukseen!

Pole-Pole oli ensimmäinen komento kun lähdimme +28 asteen lämpötilassa kohti tuntematonta. Lähtöpisteessä, Nalemorun portilla, korkeus merenpinnasta oli 2100m ja ensimmäinen leiri, Sekimba sijaitsi 2650 metrissä.

Alkumatkasta kävimme läpi käytännön asioita ja komentoja kantajien vilistäessä ohitsemme.
Tässä kojussa oli virvokkeita myynnissä. Näitä olisi kaivattu jatkossakin.

Taukoja pidettiin sopivan säännöllisesti. Tässä vaiheessa opeteltiin samalla runsasta juomista.
Mukaan ostetut patukat maistuivat myös maukkailta.

Samalla oli aikaa opetella älykellon käyttöä ja korkeuden kalibrointi.

Vuoristopurojen raikkautta.
Tästä eteenpäin käytössämme oleva juomavesi otettiin näistä puroista ja keitettiin ennen juomista.

Useiden tuntien vaelluksen jälkeen korkeusero lähtötasoon alkoi jo näkyä.
Ilma oli puolipilvinen, lämmin ja tyyni.

Ensimmäisessä leirissämme opettelimme leirielämän käytännön asioita ja tutustuimme omiin kantajiimme.
Jokaisella oli myös oma nimetty varusteista kantaja.

Leiriin saavuttuamme saimme välipalaksi ennen ruokailua teetä, kahvia, kaakaota sekä keksejä ja poppareita.











Leiri iltavalaistuksessa.