3. Vaelluspäivä 23.2.2018

Huonosti valvotun yön jälkeen aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Nyt herättiin jo ennen aamukahvin tarjoilua pakkassäähän. Aamulla oli muutama aste pakkasta ja tuntui kyllä kylmältä unissa raajoissa. Aamupalalla meinasi ruoka tökkiä, mikä oli oiretta korkealla olosta.

Polku oli vaihtelevaa ylä ja alamäkeä ja Kilimanjaron huippu horisontissa näkyi lähes koko ajan.

Auringon nousua ihaillessa.

Mawenzi vuoren huippu oli kaunis kuin Minttupullon etiketti.

Kauas pilvet karkaavat...

Tauko paikalla.

Mawenzi taustalla odotti meitä huomaansa.

Luolan suulla nuoret miehet lepuuttelevat jalkojaan ja ajatuksiaan.

Kävimme tutkailemassa matalan luolan asukkeja otsalamppujen valossa.

Vaelluspäivän jälkeen käytiin pikkuporukalla tutkailemassa puron vartta.

Vuoristopuro oli muovannut vihreän keitaan vesiputouksineen keskelle vuoren rinnettä.
Reunamilla kasvoi jotain palmun ja kaktuksen sekoitusta muistuttavia kasveja.

Kolmen päivän hikoilun jälkeen tuntui nautinnollista peseytyä rakkaassa purossa.
Tuntui kuin jokin kuori olisi poistettu ihon ja vaatteiden välistä.
Oli kyllä yksi reissun nautinnollisimpia hetkiä.

Kikelewa Cavesin leiri 3600 metrissä saavutettiin klo. 13 aikoihin.

Tummat pilvet taustalla tiesivät sadetta ja sitä myös hetkeksi saatiin. Ensin pilvet vyöryvät vauhdilla leiriin, sitten tuli rakeita ja lopuksi vettä. Kantajat kaiversivat vauhdilla vesinaveroita telttoja ympärille. Sade oli kyllä tervetullut sitomaan pölyä.
Keskellä pesupiste. Pari litraa päivässä lämpöistä vettä / hlö riitti mainiosti 😊.


Nurinpäin oleva peltivati oli merkki siitä että se oli käytetty sillä kertaa. Samalla oli selvillä myös sekin, että moniko on peseytymättä ja riittääkö pesuvesi.

Klo. 19 aikoihin kokoonnuimme jälleen messitelttaan syömään.
Ruokana oli perunaa tai sen tapaista, kanaa ja kasviksia ruskeassa kastikkeessa sekä jälkkäriksi paistettuja banaaneja.

Nukkumaan kömmittiin joskus kahdeksan jälkeen.